Yhdistykset

Yleishyödyllisen yhdistyksen, jolla on verovuonna ollut veronalaista tuloa, on annettava veroilmoitus. Yleishyödyllisen yhdistyksen veronalaista tuloa on sen saama elinkeinotulo sekä kiinteistön tuottama tulo, jos kiinteistö tai sen osa on muussa kuin yleisessä tai yleishyödyllisessä käytössä.

Jos on epävarmaa, onko yleishyödyllisen yhdistyksen tulo veronalaista vai ei, yhdistys voi antaa veroilmoituksen. Mukaan kannattaa liittää erillinen selvitys sitä, mistä toiminnasta ilmoitetut tulot ovat kertyneet.

Veroilmoitus on annettava, jos yhdistyksen omistaman kiinteistön tiedot ovat muuttuneet. On suositeltavaa antaa veroilmoitus myös silloin, kun yhdistyksen toiminnassa tapahtuu olennainen muutos. Veroilmoitus on annettava aina, jos verovirasto sitä vaatii, vaikka yhdistyksellä ei olisi tuloja.

Milloin veroilmoitusta ei tarvitse antaa?

Yleishyödyllisen yhdistyksen ei yleensä tarvitse antaa veroilmoitusta, jos sillä ei ole veronalaista tuloa eikä muita verotukseen vaikuttavia tietoja.

Yhdistyksen oman toimintansa rahoittamiseksi järjestämästä varainhankinnasta, kuten arpajaisista, myyjäisistä, urheilutapahtumista, tanssi- ja huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä yms. saatua tuloa ei pidetä yleishyödyllisen yhdistyksen elinkeinotulona. 

Veronhuojennus ei vapauta yhdistystä ilmoittamisvelvollisuudesta. Huojennuksesta huolimatta yhdistyksellä voi olla muuta verotettavaa tuloa. Veroilmoitukseen on liitettävä jäljennös veronhuojennuspäätöksestä.

Milloin yhdistys on yleishyödyllinen?

Yleishyödyllisellä yhdistyksellä tarkoitetaan yhdistystä, joka toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä.

Esimerkiksi tavallinen urheiluseura voi täyttää nämä edellytykset. Yhdistyksen toiminta ei saa kohdistua vain rajoitettuihin henkilöpiireihin eli sen ovien on oltava auki periaatteessa kaikille. Yhdistys voi kuitenkin asettaa jäsenyydelle tiettyjä edellytyksiä. Esimerkiksi kuoroon pääsemisen edellytykseksi voidaan asettaa vaatimus laulutaidosta.

Yhdistys ei saa tuottaa jäsenilleen taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Palkkaa voidaan siis maksaa, mutta sen on oltava kohtuullinen. Palkanmaksu ei saa olla myöskään yhdistyksen pääasiallinen tarkoitus.

Kaikkien edellä mainittujen edellytysten tulee täyttyä yhtäaikaisesti, jotta yhdistystä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä. Myös yhdistyksen sääntöjen on täytettävä nämä edellytykset, vaikka pääpaino yleishyödyllisyysarvioinnissa onkin yhdistyksen tosiasiallisen toiminnan luonteen arvioinnissa. Ratkaisu yleishyödyllisyydestä tehdään aina kokonaisarvioinnin perusteella.

Yleishyödyllisyysratkaisu on Verohallituksen ohjeen mukaan aina verovuosikohtainen ja koskee sitä verovuotta, jonka verotuksen toimittamisesta kulloinkin on kyse. Ratkaisua tehtäessä huomioidaan kuitenkin toiminta useamman vuoden ajalta siten, ettei yleishyödyllisyysratkaisua tehdä ainoastaan yhden verovuoden tietojen perusteella verovelvollisen vahingoksi. Jos yhdistyksen säännöt tai toiminta olennaisesti muuttuvat, yleishyödyllisyysstatus otetaan verotuksessa uudelleen tutkittavaksi.

Lain esimerkkiluettelo

Tuloverolain 22 pykälän 2 momentissa on esimerkkiluettelo yleishyödyllisistä yhteisöistä.

Maininta esimerkkiluettelossa ei automaattisesti tarkoita, että yhdistys olisi yleishyödyllinen. Siinäkin tapauksessa, että yhdistys on mainittu esimerkkiluettelossa, sääntöjen mukainen tarkoitus ja tosiasiallinen toiminta ovat yleishyödyllisyysarvioinnissa ratkaisevia. Toisaalta se, ettei yhdistystä ole mainittu esimerkkiluettelossa, ei estä sitä olemasta yleishyödyllinen.

Henkilökohtaiset tulot verovapaita

Yleishyödyllisen yhteisön henkilökohtaiset tulot ovat sille verovapaata tuloa. Tällaisia henkilökohtaisia tuloja ovat yleensä esimerkiksi jäsenmaksut, korot, osingot, vuokratulot osakehuoneistosta lahjoitukset ja luovutusvoitot muusta kuin elinkeinotoimintaan kuuluvasta omaisuudesta.

Mitkä tulot ovat elinkeinotuloa?

Yleishyödyllisen yhteisön elinkeinotulo on määritelty laissa luettelemalla tulot, joita ei pidetä sen elinkeinotulona. Myöskään yhdistyksen yleishyödyllisen toiminnan toteuttamisesta mahdollisesti saatuja tuloja ei pidetä elinkeinotuloina. Arviointi tulojen luonteesta tehdään aina tapauskohtaisesti ottaen huomioon yhteisön säännöt ja toiminnan tarkoitus sekä yhteisön tosiasiallinen toiminta.  

Yleishyödyllisen yhdistyksen elinkeinotuloina ei pidetä
1) sen toimintansa rahoittamiseksi järjestämistä arpajaisista, myyjäisistä, urheilukilpailuista, tanssi- ja muista huvitilaisuuksista, tavarankeräyksestä ja muusta niihin verrattavasta toiminnasta sekä edellä mainittujen tilaisuuksien yhteydessä harjoitetusta tarjoilu-, myynti- ja muusta sellaisesta toiminnasta saatua tuloa;
2) jäsenlehdistä ja muista yhteisön toimintaa välittömästi palvelevista julkaisuista saatua tuloa;
3) adressien, merkkien, korttien, viirien tai muiden sellaisten hyödykkeiden myynnistä saatua tuloa;
4) sairaaloissa, vankiloissa, vanhainkodeissa, invalidihuoltolaitoksissa tai muissa sellaisissa huoltolaitoksissa hoito-, askartelu- tai opetustarkoituksessa valmistettujen tuotteiden myynnistä tai tällaisessa tarkoituksessa suoritetuista palveluksista saatua tuloa;
5) bingopelien pitämisestä saatua tuloa.

Elinkeinotoiminnan vaikutus yleishyödyllisyyteen

Jotta yhteisöä voitaisiin pitää yleishyödyllisenä, sen elinkeinotoiminnan pitäisi olla alisteista suhteessa yleishyödylliseen toimintaan. Elinkeinotoimintaan liittyvä riskinotto tai esimerkiksi se, että elinkeinotoimintaan sitoutuu huomattava osa yhdistyksen varallisuudesta, voi johtaa siihen, ettei yhdistystä verotuksessa pidetä yleishyödyllisenä. Jos toiminnan painopiste siirtyy elinkeinotoiminnan harjoittamiseen tai elinkeinotoiminnasta tulee yhdistyksen tärkein toimintamuoto, yhdistys voi menettää yleishyödyllisyysstatuksensa.

Liikevaihdoltaan laajan ja itsenäisen elinkeinotoiminnan harjoittaminen voi poistaa yhdistyksen yleishyödyllisyyden, vaikka yhdistyksen tarkoitus muutoin olisi yleishyödyllinen. 

Elinkeinotoiminnan vaikutusta yleishyödyllisyyteen arvioidaan tapauskohtaisesti ja kokonaisharkintaan perustuen. Arvioinnissa huomioidaan elinkeinotoiminnan ja muun toiminnan laajuus ja niiden keskinäinen suhde. Arviointi ei aina ole mahdollista pelkästään kirjanpidon tietojen perusteella.

Laaja sijoitustoimintakin voi johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen, jos yhteisön varsinainen yleishyödyllinen toiminta jää taka-alalle tai on hyvin pientä. Erityisesti spekulatiivinen sijoitustoiminta, lainarahoitus, suuri riski ja sijoitustuottojen rahastointi voivat johtaa yleishyödyllisyysstatuksen menettämiseen.

Jos elinkeinotoiminta on yhtiöitetty osakeyhtiöön, osakeyhtiö on erillisesti verovelvollinen elinkeinotoiminnasta. Osakkaana olevan yleishyödyllisen yhdistyksen osakeyhtiöstä saama osinkotulo on lähtökohtaisesti verovapaata henkilökohtaisen tulolähteen tuloa.

Kiinteistötulo

Kiinteistön käyttö jaetaan usein yleishyödylliseen ja muuhun käyttöön. Käytön jakautuminen arvioidaan yleensä pinta-alan tai ajanjakson perusteella.

Kiinteistön käyttö voidaan jakaa kolmeen osaan:
- Yleinen tai yleishyödyllinen käyttö > verovapaata kiinteistötuloa.
- Muu kuin yleinen tai yleishyödyllinen käyttö > veronalaista kiinteistötuloa.
- Kiinteistö on yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnan käytössä > elinkeinotoiminnan tuloa.

Muiden yhdistysten verotus

Jos yhteisö ei ole tuloverolain mukainen yleishyödyllinen yhteisö, se on verovelvollinen kaikesta tulostaan tuloverolain, elinkeinoverolain ja maatilatalouden tuloverolain säännösten mukaisesti.

Lomakkeet uudistettu

Yhdistysten veroilmoituslomakkeet on uudistettu. Yhdistysten pääverolomake on verovuodesta 2007 alkaen 6C. Samalla yleishyödyllisten yhdistysten omistamien kiinteistöjen ilmoittamista varten on tehty uusi liitelomake 76.

Liitelomake 76 on annettava aina, kun yleishyödyllinen yhdistys antaa veroilmoituksen - riippumatta siitä, onko kiinteistö tuottanut tilikauden aikana tuloa vai ei.

Katariina Sorvanto
lakimies
Veronmaksajain Keskusliitto