Esitäytetty veroilmoitus

Vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut

Itselle tai puolisolle otettujen vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksujen vähentämisessä on 1.1.2006 alkaen siirrytty kokonaan uuteen järjestelmään. Työnantajien ottamien ja maksamien sekä kollektiivisten eläkevakuutusten verotus on säilynyt ennallaan.

Vapaaehtoisissa eläkevakuutuksissa siirryttiin ansiotulovähennyksestä pääomatuloista tehtäviin vähennyksiin tietyin siirtymäajoin. Euroopan talousalueella toimivasta yhtiöstä otetun vakuutuksen maksuihin sovelletaan samoja sääntöjä kuin kotimaasta otetun vakuutuksen maksuihin.

Vapaaehtoiset eläkevakuutusmaksut merkitään esitäytetyn veroilmoituksen kohtaan 7.8 riippumatta siitä, milloin vapaaehtoinen eläkevakuutus on otettu.

Verovelvollisen ja hänen puolisonsa ottamien vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksut vähennetään pääomatuloista. Vanhat ja uudet eli ennen tai jälkeen 6.5.2004 otetut eläkevakuutukset eroavat ainoastaan siinä, että alkuperäisiä vakuutussopimuksen mukaisia eläkkeen alkamisaikoja voidaan noudattaa vuoden 2009 loppuun asti.

Itselle tai puolisolle otetut vakuutukset

Vapaaehtoisten eläkevakuutusten maksuja ei voi enää siirtää puolison verotuksessa vähennettäväksi, vaan vähennyksen voi tehdä ainoastaan vakuutetun omassa verotuksessa.

Jos vakuutus on otettu puolisolle, maksut vähennetään hänen verotuksessaan, vaikka maksut olisi suorittanut toinen puoliso. Vähennettävien maksujen enimmäismäärä on 5 000 euroa. Jos työnantaja on verovuonna maksanut verovelvolliselle ottamansa yksilöllisen eläkevakuutuksen maksuja, on vähennyksen enimmäismäärä silloin 2 500 euroa.

Kollektiivisten eläkevakuutusmaksujen maksut

Jos verovelvollinen on maksanut osan työnantajan ottamasta kollektiivisesta eläkevakuutusmaksusta, ilmoitetaan verovelvollisen maksuosuus eläkevakuutusmaksuista vähennyksenä ansiotuloista kohdassa 3.2.

Jos kollektiivinen eläkevakuutus on otettu ennen 6.5.2004, voi verovelvollinen vähentää itse maksamansa kollektiivisen eläkevakuutuksen maksut kokonaan omassa verotuksessaan.

Jos taas kollektiivisen eläkevakuutuksen piiriin on tultu 6.5.2004 jälkeen, voi työntekijä vähentää itse maksamiaan vakuutusmaksuja määrän, joka on enintään 5 % työnantajan maksamasta palkasta ja enintään 5 000 euroa. Vähennysoikeus edellyttää lisäksi, että työnantaja on maksanut vähintään yhtä paljon vakuutusmaksuja.

Oma ja työnantajan ottama vakuutus

Työnantaja voi verovuoden aikana maksaa työntekijälleen ottamansa vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksuja enintään 8 500 euroa ilman, että siitä syntyy työntekijälle palkkana verotettava etuus. Palkansaaja ei vakuutuksen maksuvuonna saa tuloa, vaan saatava eläke verotetaan aikanaan palkansaajalla ansiotulona.

8 500 euron ylittävä osa katsotaan palkaksi ja tämä raja on palkansaajakohtainen. Jos useampi työnantaja on maksanut eläkevakuutusmaksuja, maksut lasketaan yhteen ja ylimenevä osa on palkkaa. Lisäksi on muistettava, että palkansaaja ei saa vähentää ylimenevää palkaksi katsottavaa osaa omassa verotuksessaan.

Työnantajan maksama vakuutusmaksu pienentää palkansaajan oman vapaaehtoisen eläkevakuutuksen vakuutusmaksun vähennyskelpoisen enimmäismäärän 2 500 euroon. Tällöin pienikin työnantajan maksama eläkevakuutusmaksu kaventaa työntekijän vähennysoikeuden 2 500 euroon.

Erityinen alijäämähyvitys ja pääomatulolajin tappio

Jos verovelvollisella ei ole pääomatuloja tai pääomatulot eivät riitä vapaaehtoisen eläkevakuutuksen maksujen vähentämiseen, voidaan 28 % vähentämättä jääneestä määrästä vähentää ansiotulosta menevästä verosta erityisenä alijäämähyvityksenä.

Erityinen alijäämähyvitys vähennetään ensisijaisesti valtiolle suoritettavasta tuloverosta. Se vähennetään vähennyskelpoisten korkomenojen, kuten asuntolainan koroista saatavan alijäämähyvityksen jälkeen. Jos erityinen alijäämähyvitys ylittää ansiotulosta maksettavan tuloveron määrän, se vähennetään kunnallisverosta, vakuutetun sairausvakuutusmaksusta ja kirkollisverosta näiden verojen suhteessa.

Nykyisellä verokannalla erityisen alijäämähyvityksen enimmäismäärä on 1 400 euroa (28 % 5 000 eurosta). Jos vakuutetulla on myös työnantajan ottama ja maksama yksilöllinen eläkevakuutus, pienenee myös erityisen alijäämähyvityksen enimmäismäärä 700 euroon.

Jos vakuutetun verojen määrä ei riitä erityisen alijäämähyvityksen täysimääräiseen vähentämiseen, vähentämättä jäänyt määrä siirretään vähennettäväksi puolison verosta ilman vakuutetun vaatimusta. Puolisolle siirrettävää erityisen alijäämähyvityksen määrää ei ole mitenkään rajoitettu.

Esimerkiksi henkilö, jolla ei ole itsellään pääomatuloja, voi saada omasta vakuutusmaksustaan 1 400 euron alijäämähyvityksen. Jos hänen puolisollaan ei ole lainkaan tuloja, hänelle voi siirtyä erityistä alijäämähyvitystä toiset 1 400 euroa. Henkilö voi siis enimmillään saada 2 800 euron suuruisen erityisen alijäämähyvityksen.

Jos puolisonkaan verot eivät riitä erityisen alijäämähyvityksen vähentämiseen, vakuutus-maksu jää tältä osin vähentämättä, sillä vakuutusmaksujen perusteella ei vahvisteta pääomatulolajin tappiota.

Juha Salmikivi
lakimies
Veronmaksajat