Maatalouden veroilmoitus

Maatalouden veroilmoitus on toimitettava verotoimistoon tai jätettävä postin kuljetettavaksi viimeistään 29. päivänä helmikuuta 2008.

Esitäytetty veroilmoitus lähetetään maatalouden harjoittajille huhtikuun aikana. Siihen on merkitty sen viimeinen palautuspäivä. Esitäytetty veroilmoitus palautetaan kuitenkin vain, jos siihen on lisättävää tai korjattavaa.

Maatalouden veroilmoitus annetaan verolomakkeella 2. Lisäksi maatalousyhtymä antaa yhtymäselvityksen verolomakkeella 36, johon verohallinto on tulostanut valmiiksi osakastiedot. Maataloudenharjoittaja antaa vain yhden lomakkeen 2, vaikka hän harjoittaisi maataloutta useammalla kuin yhdellä maatilalla.

Maatalouden harjoittajat voivat tehdä sähköisen tuloveroilmoituksen verolomakkeen 2 osalta. Tarkempaa tietoa saa internet-sivuilta www.vero.fi/tyvi sekä palvelunumerosta 020 697 040.

Maatalouden veroilmoituksessa ilmoitetaan maataloudesta ja liitännäiselinkeinoista saadut tulot. Maatalouden tuloa ovat kaikki maatalouteen liittyvästä toiminnasta rahana tai rahanarvoisena etuutena saadut tulot. Verolomakkeen 2 kohdassa III on Verohallituksen päätöksessä olevan muistiinpanokaavan mukainen laskelma (Verohallituksen päätös muistiinpanovelvollisuudesta ja muistiinpanoista). Vastaavan laskelman tulee sisältyä muistiinpanoihin.

Päätös löytyy mm. internetsivuilta www.vero.fi/vero-ohjeet. Veroilmoituksen tietojen tulee perustua muistiinpanoihin tehtyihin tositteellisiin tulo- ja menokirjauksiin. Verottajalta tulleesta täyttöoppaasta ilmenee, missä kohtaa verolomakkeella mikin tieto annetaan. Verohallitus julkaisee lisäksi verotuksen yhtenäistämisohjetta verotoimistoille. Tuossa julkisessa ohjeessa on myös maataloutta koskeva osuus. Ohje löytyy internetistä osoitteesta www.vero.fi/vero-ohjeet. Ohjeessa on mainittu monta seikkaa, joista on apua myös veroilmoituksen teossa.

Maatalouden liitännäiselinkeinoja ovat esimerkiksi maatilamatkailu, kotileipomo, maa- tai metsätalouskoneurakointi, omien tuotteiden jatkojalostus, puutarhatalous eli taimien ja kukkien kasvatus ja myynti, kalastus, kalanviljely sekä ravi- ja ratsuhevosten pitäminen ja hevosten kasvatustoiminta. Jokin näistä voi olla myös maatilan päätuotantosuunta.

Lisäksi maatalouden veroilmoituksessa ilmoitetaan metsätalouden sivutulot maatalouden tuloina. Tällaisia sivutuloja voivat olla esimerkiksi sahaustoiminnasta saadut tulot. Maa-ainesten myynnistä saatu tulo ilmoitetaan kuitenkin pääomatulona esitäytetyllä veroilmoituksella.

Maatalouden varallisuuteen kuuluvista arvopapereista saadut osingot ja korot sekä näiden luovutusvoitot ovat maatalouden tuloa. Niiden luovutusvoiton laskennassa voidaan käyttää hankintameno-olettamaa.

Jos osakeomistus ei ole enää edellytys kyseessä olevan tuotantosuunnan mukaiselle viljely- tai muun sopimuksen teolle, voidaan osakkeet siirtää verovelvollisen vaatimuksesta maatalouden varallisuudesta henkilökohtaiseen varallisuuteen (KHO 2001 t 2183). Liitännäiselinkeino voi olla myös erikseen verotettavaa elinkeinotoimintaa taikka toimintaan on voitu perustaa erillinen yritys. Erilliseen elinkeinotoiminnan tulolähteeseen on päädytty muun muassa silloin, kun toimintaan on sijoitettu huomattavasti pääomaa, käytetään vierasta työvoimaa tai pääosan liikevaihdosta muodostavat vieraiden tuotteiden ja vähittäiskaupan osuus.

Julkiset tuet ilmoitetaan verolomakkeen 2 kohdassa III.7. Maatalouden investointeihin saatuja tukia ei ilmoiteta tässä, vaan ne ilmoitetaan verolomakkeen 2 kohdassa V.3. Verolomakkeen 2 kohdassa III.8 ilmoitetaan muut kuin valtion maksamat tuet ja korvaukset, jotka luetaan suoraan tuloksi.

Maatalouden vähennyskelpoiset menot

Maataloudenharjoittajan vähennyskelpoisia menoja ovat periaatteessa kaikki maatalouden tulon hankkimisesta ja säilyttämisestä johtuneet menot. Kun meno kohdistuu sekä maatalouteen että muuhun tulonhankintaan, menot kirjataan pääasiallisen käytön mukaan ja sitten kummassakin tulolähteessä tehdään tarvittavat oikaisukirjaukset.

Maatalouden korjauserät, kuten yksityistalouden ja mahdollisesti elinkeinotoiminnan osuudet sähkö-, puhelin- ja vakuutusmaksukuluista, ilmoitetaan yhtenä summana verolomakkeen 2 kohdassa I.2 lisäämään maatalouden puhdasta tuloa. Näiden eritellyt osuudet on selvitettävä pelkästään muistiinpanoissa eikä enää ollenkaan lomakkeella.

Verolomakkeen 2 sivun 3 yläosassa ei ole enää erittelysarakkeita yksityistalouden, elinkeinotoiminnan ja metsätalouden meno-osuuksien ilmoittamista varten. Metsätalouden korjauserä siirretään muistiinpanoista vähennyksenä puun myyntitulon verotuksessa lomakkeelle 2 C metsätalouden menoihin. Mahdollinen elinkeinotoiminnan osuus siirretään tämän tulolähteen menoihin.

Jos esimerkiksi maatalouskäytössä olevaa traktoria käytetään hankintakaupan puutavaran kuljetukseen, maatalouden kuluista on vähennettävä metsäkäyttöä vastaava osa. Se lisätään puolestaan metsätalouden kuluihin puun myyntitulojen veroilmoituksessa.

Maataloudessa käytetty oma puutavara selvitetään muistiinpanoissa ja viedään yhtenä eränä vähennykseksi sivulle 2 kohtaan 15.

Moottori- ja raivaussahan sekä mönkijän ja moottorikelkan kulut vähennetään maatalouskäyttöä vastaavalta osalta. Muun selvityksen puuttuessa vähennetään mönkijästä 13,50 e/käyttötunti, moottorikelkasta 11 e/käyttötunti ja moottori- ja raivaussahasta enintään 85 e/vuosi.

KHO 2052/20.7.2000: Maataloustarvikekauppaan liittyvien rahoitusjärjestelyjen vuoksi oli maatalousyrittäjä tehnyt rahoituslimiittisopimuksen. Kun rahoitusyhtiö oli maksanut maataloudessa tarvittavat hyödykkeet myyjäliikkeelle rahoituslimiitillä, sai maatalousyrittäjä vähentää menot sinä verovuonna, jona liike sai maksun myymistään tuotteista rahoitusyhtiöltä ja jolloin maatalousyrittäjän ja rahoitusyhtiön välille syntyi velkasuhde.

Matkakulujen lisävähennykset

Jos ajoneuvon, esimerkiksi pakettiauton, pääasiallinen käyttö eli yli 50 prosenttia on maatalouden ajoja, käsitellään ajoneuvo maatalouskalustossa ja kaikki kulut kirjataan muistiinpanoihin. Tällöin kaikki ajoneuvon kulut sisältyvät suoraan maatalouden menoihin ja hankintahinta tai menojäännös sisältyy maatalouskaluston poistoihin.

Tällaisella autolla ajetuista matkoista ei saa mitään lisävähennystä verotuksessa. Jos tällaisella ajoneuvolla on ajettu yksityisajoja, metsätalouden tai muita ajoja, on muun muassa nämä selvitettävä muistiinpanoissa ja laskettava korjauserän yhteismäärä verolomakkeen 2 kohtaan I.2.

Autoa pidetään yksityisvarallisuuteen kuuluvana, jos kokonaisajomäärästä yli puolet on muuta kuin maatalouteen liittyvää ajoa. Yksityiskäytössä olevalla autolla ajettujen maatalouden kokonais- ja maatalousajojen kilometrimäärä selvitetään veroilmoituslomakkeen 2 sivulla 3 kohdassa VII, josta lisävähennyksen yhteismäärä viedään kohtaan I.6. Lisävähennys edellyttää ajopäiväkirjaa tai muuta luotettavaa selvitystä ajetuista kilometreistä.

Lisävähennys on muistiinpanoihin kirjattujen kulujen ja matkakustannuskorvauspäätöksen mukaisen senttimäärän (vuonna 2007 43 senttiä/km) erotus. Jos muistiinpanoissa ei ole kuluja lainkaan, on lisävähennys 43 senttiä/km. Jos todelliset kulut ovat tätä suuremmat, vähennys on todellisten kulujen mukainen, eikä mitään lisävähennystä saa. Matkan ei tarvitse olla tilapäinen, eikä näihin maatalouteen liittyviin matkoihin sovelleta kilometri- eikä aikarajoja. Maatalouden tulon hankkimiseen ja säilyttämiseen liittyvät matkat oikeuttavat lisävähennykseen. Silloin kun molemmat puolisot yhdessä harjoittavat maataloutta, sovelletaan lisävähennystä molempien puolisoiden maatalouden matkoihin.

Elantokustannusten lisävähennys

Lisävähennys on tarkoitettu peittämään tilapäisen työmatkan ylimääräisiä elantokustannuksia. Vähennyksen edellytykset ja euromäärät sekä lomakkeen 2 kohtaan I.6 laitettava yhteismäärä selvitetään verolomakkeen 2 kohdassa VIII.

Muistiinpanoihin kirjattujen lisääntyneiden elantokustannusten lisäksi on vähennettävissä näiden ja päivärahan välinen erotus lisävähennyksenä. Helpoiten asia hoituu, jos muistiinpanoihin ei ole kirjattu lisääntyneitä elantomenoja lainkaan. Tällöin vähennys on päivärahan suuruinen. Tilapäisen työmatkan on pitänyt ulottua yli 15 kilometrin päähän maatilasta tai asunnosta riippuen siitä, mistä matka on tehty. Lisäksi matkan pitää suuntautua tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Maatalouden tavanomaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan esim. eri maatilat ja maatilan eri tilukset.

Lisävähennykseen oikeuttavia matkoja voivat olla esimerkiksi näyttely-, messu-, kurssi-, koulutus-, kokous-, konekorjaus- ja konehankintamatkat. Kotimaan päivärahan suuruudet on mainittu erikseen. Ulkomaille suuntautuneesta matkasta voi vähentää ulkomaan päivärahan suuruisen määrän. Tämä vähennys ei kata matka- ja majoituskuluja.

Matkakulujen lisävähennys ja lisääntyneiden elantokustannusten vähennys ei koske maatalousyhtymiä eikä kuolinpesiä. Näiden on mahdollista maksaa palkkaa ja säädetyin edellytyksin kustannuskorvauksia osakkailleen. Täsmälliset tuntirajat ja euromäärät eri tilanteisiin löytyvät verottajalta tulleesta veroilmoituksen täyttöoppaasta sekä keskeisiltä osiltaan tämän jutun ohessa olevasta taulukosta.

Työhuonevähennys ja eläkevakuutusmaksut

Verohallinnon yhtenäistämisohjeissa on maatalouden työhuonevähennykseksi esitetty muun selvityksen puuttuessa 340 euroa vuodessa. Se vastaa tiettyjen palkansaajien työhuonevähennystä. Ensisijaisesti on työhuonevähennyksen perusteet ja määrä selvitettävä tilakohtaisesti.

Maatalousyrittäjän ja -puolison MYEL-eläkevakuutusmaksujen kohdalla on harkittava suurimman verohyödyn antavaa vähennyspaikkaa. Se ei ole läheskään aina verolomakkeen 2 menoissa, vaan se voi olla ansiotuloista riippuen yrittäjän tai puolison esitäytetyllä veroilmoituksella tai metsätalouden osalta lomakkeella 2 C.

Yksityiskäyttö

Eräissä maatalouden menoissa voi olla maatalouskäytön ja yksityiskäytön osuuksia. Kun yksityiskäytön osuus ei saa rasittaa maatalouden tulosta, on sen osuus selvitettävä pois maatalouden menoista muistiinpanoissa oikeaan lopputulokseen johtavassa suhteessa.

Yksityistalouden ja maatalouskäytön jakoperuste on merkittävä muistiinpanokirjaan.

Jos tilanne on edellisestä vuodesta muuttunut, on muutoksen peruste hyvä laittaa näkyviin muistiinpanoihin, jotta se on selvästi saatavissa verottajalle kysely- ja tarkastustilanteessa.

Kun maataloudenharjoittaja ottaa omaan käyttöönsä muita kuin tilalla tuotettuja maatalous- tai puutarhatuotteita, ne tuloutuvat maatalouden tuloksi alkuperäiseen hankintahintaan tai sitä alhaisempaan käypään hintaan. Esimerkiksi karjan lahjoittaminen tai myyminen lahjanluonteisella kaupalla tilanpidon jatkajalle tuloutuu lahjan osalta yksityiskäyttönä.

Poistot

Osa maatalouden harjoittamisen kuluista vähennetään poistoina eli ne jaksotetaan vähennettäväksi useana eri verovuonna. Lain mukaan jaksotettavia kuluja ovat esimerkiksi rakennusten, koneiden, siltojen ja salaojien hankinta- ja perusparannusmenot.

Koneen tai laitteen hankintameno ilmoitetaan poistona vain silloin, kun sen todennäköinen taloudellinen käyttöikä on yli kolme vuotta. Pienkaluston, esimerkiksi lapion tai porakoneen, hankintahinnan saa yleensä vähentää kertamenona käyttöiästä riippumatta. Monet verotoimistot soveltanevat pienkalustoon käyttöiästä riippumatta elinkeinoverotuksessa olevaa pienkaluston 850 euron hankintahinnan rajaa.

Poistoon perustuvan vähennyksen voi aloittaa käyttöönottovuonna, vaikka laskua ei olisi maksettu. Edellytyksenä on, että kone on otettu jo verovuonna käyttöön. Vaikka kone on ostettu osamaksulla, voidaan koko sen hankintahinta lisätä poistopohjaan. Käyttöomaisuuden vuokra- ja leasing-maksut saa vähentää kokonaisuudessaan sinä vuonna, jona ne on maksettu. Jos leasing-sopimus velvoittaa tai oikeuttaa vuokraajan lunastamaan koneen tai rakennuksen sopimuksen päätyttyä nimellishintaan, tulkitaan se verotuksessa usein peitellyksi osamaksusopimukseksi. Poistoina vähennetään hankintahinnan lisäksi perusparannusmenot. Vuosikorjaus- ja huoltokulut saa vähentää maksuvuoden menona.

Jos tuotantorakennuksen rakentamiseen tai peruskorjaukseen on käytetty omasta metsästä otettua puutavaraa, verotuksessa sovelletaan ns. hiljaista kuittausta. Tällä tarkoitetaan, että puutavaran arvoa ei merkitä tuloksi metsätaloudessa, mutta se ei myöskään muodosta vähennyskelpoista menoa maatalouden tai elinkeinotoiminnan verotuksessa.

Tasausvaraus

Tasausvaraus on yksi tuloksen järjestelykeino, jolla voidaan tasoittaa sahaavaa tulosta ja pienentää siten verojen määrää. Tasausvaraus on maatilakohtainen. Sitä voidaan muuttaa ennen verotuksen päättymistä. Tasausvaraus lasketaan maatalouden puhtaasta tulosta verolomakkeen 2 kohtaan III 17. Tasausvarauksen tekeminen tarkoittaa tämän osan tulon verotuksen siirtämistä eteenpäin. Tasausvaraus on enintään 40 prosenttia maatalouden puhtaasta tulosta täysin sadoin euroin ja enintään 13 500 euroa. Pienin varaus on 800 euroa.

Vuodesta 2001 lukien tasausvarauksen tuloutusaika on ollut kolme vuotta. Tasausvarausta on käytettävä maatalouskoneisiin ja -kalustoon sinä vuonna, jona hyödyke on hankittu, vaikkei konetta olisi otettu vielä käyttöön.

Rakennuksiin, rakennelmiin, salaojiin, siltoihin, patoihin ja muihin vastaavanlaisten hyödykkeiden hankintamenoihin tasausvarausta voi käyttää sinä verovuonna, jona hyödykkeen rakennustyö on aloitettu tai se on valmistunut.

Tasausvarausta ei voi purkaa lisäalueeksi ostetun tilan tuotantorakennuksiin.

Käyttämättömän varauksen voi tulouttaa suoraan tuloutuksena ilman korotusta. Uuden varauksen tekemistä ei myöskään estä se, että aikaisemmin tehty varaus on tuloutettu tai käytetty samana vuonna.

Jos varauksen käyttää investoinnin hankintamenon kattamiseen, varaus tuloutuu poistoprosentin tahdissa: mitä alhaisempi poistoprosentti, sitä hitaampi tuloutus. Investointeihin purettu tasausvaraus vähennetään verolomakkeella 2 pienentämään menojäännöstä, josta verovuoden poisto lasketaan.

Purkamattomat tasausvaraukset ja mahdollinen tuhoutuneen rakennuksen jälleenhankintavaraus ilmoitetaan lomakkeen 2 sivun 4 alareunassa kohdassa XII.

Pääomatulo-osuus

Vuoden 2007 verotuksessa pääomatulo-osuus lasketaan vuoden 2006 maatalouden nettovarallisuuden perusteella. Poikkeuksena ovat uudet maataloudenharjoittajat, joille pääomatulon määrä lasketaan vuoden 2007 nettovarallisuuden perusteella. Verovuoden 2007 verotuksesta lähtien nettovarallisuus lasketaan sekä varat ja velat arvostetaan varojen arvostamisesta verotuksessa annetussa laissa säädetyllä tavalla.

Maatalouden harjoittajan pääomatulo-osuutta laskettaessa lisätään maatalouden vuoden 2006 nettovarallisuuteen 30 prosenttia vuoden 2007 aikana maksetuista palkoista. Lopullinen pääomatulo-osuus on 20 prosenttia palkkalisäyksen jälkeisestä nettovarallisuudesta, ellei maatalouden harjoittaja ole esittänyt vaatimusta laskea pääomatulo-osuus 10 prosentin mukaan.

Myös kuolinpesän ja verotusyhtymän laskentakorko voidaan valita. Verotusyhtymän osalta voi kukin osakas vaatia 10 prosentin laskentakorkoa yhtymäselvityslomakkeella 36 omassa kohdassaan. Jos siis 10 prosentin vaatimusta ei esitetä, laskee verohallinnon atk-ohjelma automaattisesti pääomatulo-osuuden 20 prosentin mukaan. Vaatimus on esitettävä ennen verotuksen päättymistä. Vaatimusta voi myös muuttaa verotuksen päättymiseen asti. Kun verotuspäätös aikanaan tulee, ennen verotuksen päättymistä, onkin syytä vielä uudelleen miettiä, oliko tehty valinta oikea.  Valinta edellyttää aina tapauskohtaista selvitystä ja laskentaa.

Pääomatulon määrässä on valintamahdollisuus. Jos kaikkien ansiotulojen määräksi (sisältäen siis maataloustulon ansiotulo-osuuden) on tulossa 12 400 euroa tai vähemmän yrittäjälle tai erikseen molemmille puolisoille, voidaan nyrkkisääntönä todeta, että kannattaa valita 10 prosentin pääomatulon laskenta. Kun valtion tuloveroasteikon ensimmäisen 12 400 euron tulorajan 9,0 prosentin marginaaliveroon lisätään keskimääräinen kunnallinen tuloveroprosentti 18,46 ja kirkollisvero 1,33, on näiden yhteismäärä 28,79 prosenttia eli suurempi kuin pääomatulojen 28 prosentin verokanta. Asia vaatii aina tapauskohtaista harkintaa. Asiaa monimutkaistaa vielä se, että valittavana on joko 10 %:n tai 20 %:n pääomatulo-osuus, mutta ei muita vaihtoehtoja.

On lisäksi syytä muistaa, että maatalouden pakolliset MYEL- eläkevakuutusmaksut saa vähentää joko maatalouden tulosta tai maataloudenharjoittajan tai tämän puolison henkilökohtaisella esitäytetyllä veroilmoituksella. Tätä valintaa on syytä miettiä samanaikaisesti pääomatuloprosentin valinnan kanssa.

Verovuoden 2007 aikana maksetut maatalouden palkat ilmoitetaan erikseen verolomakkeen 2 kohdassa III.11. Palkkaa on myös ennakonpidätyksessä huomioitujen luontoisetujen arvo, mutta verottomia kustannusten korvauksia tai palkan sivukuluja ei tässä ilmoiteta. Palkat pitää ilmoittaa kokonaisuudessaan, sillä verottaja laskee aina viran puolesta tuon nettovarallisuuteen palkoista lisättävän osan.

Maataloutta harjoittavien puolisoiden pääomatulo-osuus jaetaan heidän nettovarallisuusosuuksiensa suhteessa. Ansiotulo-osuus taas jaetaan puoliksi, mikäli muuta selvitystä ei esitetä lomakkeen 2 sivun 4 kohdassa XI.

Yleensä on edullisinta, että verotettava ansiotulo on kummallakin puolisolla yhtä suuri. Tarkemmissa laskelmissa on kuitenkin otettava mukaan myös muut kuin maatalouden ansiotulot sekä ansiotuloista tehtävät vähennykset.

KHO 2582/27.9.1999: Aviopuolisot oli tuomittu avioeroon 11.12.1996 ja he olivat sitä ennen muuttaneet erilleen. Tuloverolain (TVL) 7 pykälän mukaan heihin ei verovuonna 1996 voitu soveltaa aviopuolisoita koskevia säännöksiä. Näin ollen myöskään yrittäjäpuolisoita koskevan TVL 14 pykälän nojalla yritystulon ansiotulo-osuutta ei voitu jakaa puolisoiden kesken. Verovuosi 1996.

Varallisuus

Maatalousmaan arvona voidaan käyttää vuoden 2006 verotuspäätöksessä mainittua määrää. Vuoden 2007 arvo siirtyy suoraan verottajan rekistereistä, joten sitä ei voi itse merkitä.

Maitokiintiö arvostetaan nettovarallisuutta laskettaessa vuoden lopun käypään arvoon. Maitolitran arvo on verovuoden hallinnollinen hinta, jos sille ei ole tila- tai kiintiökaupan yhteydessä muodostunut markkinahintaa.

Myös muut luovutettavissa olevat tuotanto-oikeudet arvostetaan käypään hintaan.

Tappio

Veroviranomainen vahvistaa maatalouden tulolähteelle tappion viran puolesta. Sen voi vähentää kymmenen seuraavan vuoden aikana maatalouden tulolähteen tulosta ennen sen jakoa ansio- ja pääomatuloon.

Tappion voi myös vaatia vähennettäväksi kokonaan tai osittain pääomatuloista. Tällöin puolisot voivat lisäksi jakaa tappion vähennettäväksi suhteessa työpanokseen. Jos pääomatuloja ei ole lainkaan tai ne eivät riitä tappion vähentämiseen, syntyy alijäämää. Alijäämä vähennetään alijäämähyvityksenä ansiotulosta menevästä verosta.

Vähennettäväksi vaadittavan tappion määrä pitää kuitenkin laskea tarkkaan. Jos verovuoden tappiota ei saa kokonaan vähennettyä pääomatuloista tai alijäämähyvityksenä ansiotulon verosta, muuntaa verohallinnon atk-ohjelma sen pääomatulon tappioksi. Tämä on vähennettävissä seuraavan kymmenen vuoden aikana vain pääomatuloista.

Useassa tapauksessa voi olla parasta pyytää tappion vähentämistä pääomatuloista lomakkeen 2 kohdassa II. Monilla maataloudenharjoittajilla on esimerkiksi puun myyntitulon verotuksessa metsätalouden pääomatuloa, josta tappion voi vähentää seuraavan kymmenen vuoden aikana.

Mikäli verottaja katsoo maatalouden harjoittamisen harrastustoiminnaksi, ei tappiota vahvisteta eikä sitä voi vähentää pääomatuloista.

Maatalousyhtymän osakas voi vaatia osuuttaan vastaavan tappion vähentämistä pääomatuloista omalla esitäytetyllä veroilmoituksella.

Päivärahat ja kilometrikorvaukset 2007

(tarvitaan mm. lisävähennyksen laskennassa)

Kotimaan päivärahat

- matkan kesto yli 6 tuntia: 14 e
- matkan kesto yli 10 tuntia: 31 e

Kilometrikorvaus: 0,43 e/km

Timo Annala
lakimies
Veronmaksajain Keskusliitto