Ammatin- ja liikkeenharjoittajan veroilmoituksen täyttöohjeet

Kaikki elinkeinonharjoittajat täyttävät saman lomakkeen

Kaikki liikkeen- ja ammatinharjoittajat saavat 5-lomakkeen. Ensimmäistä kertaa vuonna 2006 toimitetussa verotuksessa ei enää ollut kahta erillistä lomaketta (5 ja 5A), vaan kaikki liikkeen- ja ammatinharjoittajat antoivat veroilmoituksensa samalla lomakkeella. Tämä käytäntö jatkuu myös vuoden 2007 verotuksessa. 

Vuoden 2007 liikkeen- ja ammatinharjoittajan veroilmoitus annetaan kyseisenä kalenterivuonna päättyneeltä tilikaudelta. Ammatinharjoittajan tilikausi on aina kalenterivuosi, jos kirjanpito on maksuperusteinen. Liikkeen- ja ammatinharjoittajan, joka pitää kahdenkertaista suoriteperusteista kirjanpitoa, tilikausi voi poiketa kalenterivuodesta.

Tammikuussa 2008 yrittäjille saapuvassa 5-lomakkeessa ilmoitetaan vain elinkeinotoimintaan liittyvät tulot, menot, varat ja velat. Elinkeinonharjoittajat saavat esitäytetyn veroilmoituksen henkilökohtaisten tulojen ja vähennysten ilmoittamista varten joko maaliskuussa tai huhtikuussa. Jos liikkeen- tai ammatinharjoittajalla on lisäksi maatalouden tai metsätalouden tuloa, saa hän niiden ilmoittamista varten asianomaiset lomakkeet.

Esitäytetyllä lomakkeella on verolaskelma, mutta ammatin- ja liikkeenharjoittajilla sitä ei ole laskettu loppuun, koska laskelmasta puuttuu elinkeinotoiminnan verotiedot.

Liikkeen- ja ammatinharjoittajan on annettava veroilmoitus ja palautettava korjattu esitäytetty veroilmoitus viimeistään 3. päivänä huhtikuuta, ellei 5-lomakkeelle ole merkitty muuta ajankohtaa (8.5. tai 15.5.2008).

Esitäytettyä veroilmoituslomaketta ei tarvitse palauttaa, ellei siinä olevia tietoja täydennetä tai korjata. Jos yritystoimintaa vuonna 2007 harjoittanut henkilö ei ole saanut verohallinnon lähettämiä ilmoituslomakkeita, on hänen hankittava oma-aloitteisesti tarvittavat lomakkeet ja tehtävä ilmoitus elinkeinotoiminnan tuloista 3.4.2008 mennessä.

Tarvittaessa liikkeen- ja ammatinharjoittaja antaa veroilmoituksen liitteenä lomakkeet 12A, 18 ja 62. Kirjanpitolain mukaisia tilinpäätösasiakirjoja ei tarvitse liittää veroilmoitukseen, vaan ne annetaan tarvittaessa veroviranomaisen pyynnöstä.

Elinkeinonharjoittajan puolison on annettava veroilmoitus samaan aikaan elinkeinonharjoittajan kanssa siitä riippumatta, osallistuuko hän yritystoimintaan. Jos ilmoituksen jättöaika on epäselvä, ratkaisee lomakkeelle valmiiksi merkitty päivä oikean palautuspäivän. Veroilmoitus katsotaan oikeaan aikaan annetuksi, jos se on annettu postin kuljetettavaksi viimeisen palautuspäivän aikana.

Veroilmoituslomakkeet voi täyttää myös internetissä, tulostaa ja lähettää tulosteet veroilmoituksena. Lomakkeet löytyvät osoitteesta www.vero.fi/lomakkeet. 

Verotoimisto voi myöntää veroilmoituksen jättöaikaan pidennystä. Pidennystä tulee pyytää kirjallisesti ennen säännönmukaisen jättöajan päättymistä. Pyyntö on perusteltava. Verovirasto voi määrätä myöhästyneenä annetulle tai puutteelliselle veroilmoitukselle veronkorotuksen. Veronkorotuksen suuruuteen vaikuttaa muun muassa se, miten paljon veroilmoitus on myöhässä tai kuinka paljon tuloja on jäänyt ilmoittamatta. 

Ennakon täydennysmaksu on maksettava tammikuussa

Vuodelta 2007 maksettavaksi määrättävälle jäännösverolle peritään jäännösveron korkoa 1.2.2008 alkaen jäännösveron ensimmäiseen eräpäivään asti. Jäännösveron koron maksamisen voi välttää kokonaan maksamalla ennakon täydennysmaksua tammikuun 2008 loppuun mennessä.

Jäännösveron korko vuonna 2008 on 2,5 prosenttia 10 000 euron määrään saakka ja sen ylittävälle osalle 6,5 prosenttia. Koron laskukaava on sellainen, että korosta vähennetään 20 euroa. Tämän vuoksi jäännösverolle kertyy vuonna 2008 maksettavaksi korkoa vasta kun jäännösveron määrä ylittää noin 950 euroa. Jäännösveron koron määrää voi alentaa maksamalla ennakon täydennysmaksua helmikuun alun jälkeen vuoden 2008 syyskuun loppuun mennessä.

Tuottojen ja kulujen ilmoittaminen

Lomakkeen rakenne on sellainen, että ensimmäisellä sivulla ilmoitetaan elinkeinotoiminnan tuotot ja toisella sivulla kulut.

Tuotot ja kulut ilmoitetaan kahdella rinnakkaisella sarakkeella: kirjanpito ja verotus. Verotus-sarakkeessa ilmoitetaan elinkeinotoiminnan tuotot ja kulut tuloverolakien mukaan. Koska kirjanpidon ja verotuksen tiedot voivat erota toisistaan jonkin tuotto- tai kuluerän osalta, on lomakkeella omat sarakkeensa sekä kirjanpidon että verotuksen erälle. Verohallituksen ohjeen mukaan näissä kohdissa tuotto/kulu on merkittävä molempiin sarakkeisiin, vaikka erän suuruus olisikin molemmissa sama.

Liikevaihto ilmoitetaan kohdassa 300 ilman arvonlisäveroa. Muista myös ilmoittaa saamasi tuet ja avustukset.

Sama hyödyke voi olla sekä yksityistalouden käytössä että elinkeinotoiminnan käytössä. Hyödyke voi olla myös hankittu alun perin elinkeinotoimintaan, mutta otettu sittemmin yksityistalouden käyttöön.

Yksityiskäytön osuus auton, tavaroiden ja muun omaisuuden käytöstä on tuloutettava (kohdat 313–315), koska yrittäjän omat elantokulut eivät saa jäädä rasittamaan elinkeinotoiminnan tulosta.

Yksityiskäytön tuloutus arvonlisäverottomaan hintaan

Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvan auton kaikki kustannukset voi kirjata kuluksi ja autosta voi tehdä poiston verotuksessa. Auto kuuluu elinkeinotoiminnan varoihin, mikäli ajoista yli puolet liittyy liiketoimintaan.

Yksityisajojen osuus kuluista ja poistosta ei kuitenkaan ole vähennyskelpoista. Kirjanpidon kuluja onkin oikaistava yksityisajojen osuudella tai yksityisajojen osuus on tuloutettava veroilmoituslomakkeen kohdassa 313. Selvitys yksityiskäytöstä tehdään sivulla 3 kohdassa V A.

Tavaroiden yksityiskäyttönä on tuottoihin lisättävä sellaisten yksityistaloudessa käyttöönotettujen hyödykkeiden arvo, jotka on elinkeinotoiminnassa alun perin merkitty kirjanpitoon tulosta rasittavaksi eräksi.

Tuloverotuksessa on vähennyskelpoista vain tavaroiden arvonlisäveroton hankintahinta silloin, kun tavara tai palvelu hankitaan arvonlisäverollista toimintaa varten eikä arvonlisäveron vähentämistä ole erikseen kielletty. Tavaroista, joiden hankintahinnan arvonlisävero on aikanaan vähennetty, tuloutetaan yksityiskäyttönä vain arvonlisäveroton alkuperäinen hankintahinta tai sitä alempi todennäköinen myyntihinta.

Pääsääntöisesti yksityiseen kulutukseen liittyvää arvonlisäveroa ei saa vähentää arvonlisäverotuksessa.  Tätä ns. oman käytön veroa ei tarvitse kuitenkaan suorittaa silloin, kun yrittäjä ottaa vähäisessä määrin tavaroita tai palveluita omaan tai perheensä yksityiseen kulutukseen. Vähäisen oman käytön määränä pidetään 850 euroa vuodessa.

Muuna yksityiskäyttönä merkitään yksityiskäytön osuus esimerkiksi elinkeinotoiminnassa olevan puhelimen, kiinteistön ja veneen yksityiskäytöstä.

Puhelinkulut jakautuvat usein yksityistalouden ja yritystoiminnan kuluihin. Yksityispuhelujen osuus lisätään kohtaan 315. Yksityiskäytön osuus voidaan arvioida. Arvioinnissa merkitystä on muun muassa puhelinkulujen kokonaismäärällä sekä toimialalla. Jaon voi myös tehdä puhelinyhtiöltä saatavan erittelyn avulla. Verottaja voi myös hyväksyä puhelimen luontoisedun verotusarvon yksityiskäytön määräksi (esimerkiksi matkapuhelin 20,00 euroa/kk).

Kiinteistön kuluista ja poistosta tuloutetaan yksityiskäyttöä vastaava osuus. Osuus lasketaan sekakäytössä olevan rakennuksen osalta pinta-alojen suhteessa.

Todettakoon, että vähänkään yksityiskäytössä olevan henkilöauton hankintahinnassa tai käyttökuluissa olevaa arvonlisäveroa ei saa vähentää. Poikkeuksena tästä on kuitenkin esimerkiksi ammattimaiseen henkilökuljetukseen käytetyt autot, eli taksiautot.

Osingot vain osittain veronalaista

Jos yritysvaroihin kuuluu osakkeita tai osuuskunnan osuuksia, ovat niistä saadut tulot elinkeinotoiminnan tuloja. Elinkeinotoiminnassa saatujen osinkojen ja osuuspääoman koron tuloverotus poikkeaa siitä, miten yksityistalouteen kuuluville osakkeille maksettu osinko verotetaan.

Elinkeinotoiminnan osinkojen kirjanpitoon merkitty määrä kirjataan 1. sivulla ruutuun 319 ja verotuksessa veronalainen osuus osinkotulosta ruutuun 320. Veronalaista tuloa vuonna 2007 saaduista osinkotuloista on 70 %.

Yksityishenkilön saamasta osuuspääoman korosta on 1 500 euroa verovapaata. Verovapaa osa kohdistetaan ensin yksityistalouden osuuspääoman korkoihin, sitten maatalouden osuuspääoman korkoihin ja vasta viimeiseksi elinkeinotoimintaan liittyviin osuuspääoman korkoihin. Verovapaan osan ylittävästä, elinkeinotulolähteeseen kuuluvasta osuuspääoman korosta on verotettavaa tuloa 70 %. Se merkitään ruutuun 322.

Ilmoita vain tuloveron alaiset korkotuotot

Korkotuotot saamisista sekä valuuttakurssivoitot merkitään kohtaan 323. Yksityishenkilön saamat korkotulot pankkitililtä tai joukkovelkakirjalainasta verotetaan korkotulojen lähdeverolain mukaan, joten niitä ei merkitä verolaskelmaan korkotuotoiksi kohtaan 323, vaan kohtaan 317 ”tuloslaskelman verovapaat tuotot”.

Varauksilla voidaan siirtää veronmaksua

Yksityisliike voi pienentää elinkeinotoiminnan tulostaan toiminta-, jälleenhankinta- ja hinnanlaskuvarauksella. Varauksen kasvattaminen pienentää tulosta, kun taas varauksen pienentäminen suurentaa tulosta.

Toiminta- ja hinnanlaskuvarauksen vähennys sekä käyttämättä jäänyt jälleenhankintavaraus merkitään tuloksi ruutuun 312. Varausten lisäys puolestaan merkitään kuluna ruutuun 353.

Yleisin ammatin- ja liikkeenharjoittajan varauksista lienee toimintavaraus. Toimintavarauksen enimmäismäärä on 30 prosenttia tilikauden päättymistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana maksettujen ennakonpidätyksen alaisten palkkojen määrästä. Suoriteperusteisia maksamatta olevia palkkoja ei oteta mukaan varaukseen. Tehtyä varausta joudutaan tulouttamaan seuraavan tilikauden aikana, mikäli palkkoja ei ole maksettu yhtä paljon kuin edellisellä tilikaudella tai mikäli toiminta loppuu tai yksityisliike muutetaan osakeyhtiöksi.

Varaukset ja niiden muutokset on eriteltävä liitelomakkeella 62.

Ostot ja varastojen muutos yhteen ruutuun

Kohtaan 333 merkitään tilikauden aikana luovutettujen hyödykkeiden hankintameno, joka saadaan oikaisemalla tilikauden ostojen määrää valmiiden ja keskeneräisten tuotteiden varastojen muutoksella. Ostot merkitään ilman arvonlisäveroa, jos arvonlisävero on ollut vähennyskelpoinen arvonlisäverolaskelmalla.

Henkilöstökulujen vähentäminen

Henkilöstösivukuluja ovat esimerkiksi työntekijöiden eläke-, sairaus- ja työkyvyttömyysetuuksien järjestämisestä johtuvat vakuutus- yms. maksut.

Yksityisen elinkeinonharjoittajan itselleen, puolisolleen tai verovuonna enintään 14 vuotta täyttäneelle lapselleen maksama palkka ei ole verotuksessa vähennyskelpoista.

Avopuolisolle maksettu palkka ei ole myöskään vähennyskelpoinen, jos avopuoliso rinnastetaan verotuksessa puolisoon. Näin on esimerkiksi silloin, kun avopuolisoilla on yhteinen lapsi. Yli 14-vuotiaalle lapselle maksettu palkka on vähennyskelpoinen, jos se on kohtuullinen verrattuna hänen työpanokseensa.

Muille kuin edellä mainituille henkilöille maksetut palkat sivukuluineen ovat normaalisti vähennyskelpoisia ja palkoista saa tehdä toimintavarauksen, jota selostettiin edellä.

Yrittäjä vähentää pakollisen yrittäjäeläkemaksun joko elinkeinotoiminnan tuloksesta kohdassa 336 tai vaihtoehtoisesti ansiotulosta omalla tai puolison esitäytetyllä veroilmoituksella. Jos vähennys tehdään esitäytetyllä veroilmoituksella, YEL-maksut merkitään kohtaan 367 (muut vähennyskelvottomat kulut).

Yrittäjälle itselleen tai yrittäjäpuolisoille otetut tapaturmavakuutuksen maksut ovat vähennyskelpoisia elinkeinotulosta.

Käyttöomaisuuden poistot 

Poistoista merkitään kirjanpito-sarakkeeseen (kohta 337) kirjanpidossa tulosta rasittavat suunnitelman mukaiset poistot ja poistoeron muutokset. Verotuksessa elinkeinoverolain mukaan vähennyskelpoinen osuus merkitään kohtaan 338.

Koneiden ja kaluston, eli irtaimen käyttöomaisuuden, poistot eritellään 5-lomakkeen 2. sivun alaosassa kohdassa IV. Jos poistoja on tehty muustakin omaisuudesta, esimerkiksi rakennuksista, tehdään erittely lomakkeella 62.

Jos verotuksessa ei ole haluttu tai voitu jonakin vuonna tehdä yhtä paljon poistoja, kuin on tehty poistoja kirjanpidossa, eritellään nämä hyllypoistot lomakkeella 12A.

Irtaimen käyttöomaisuuden poisto on verovuonna enintään 25 prosenttia omaisuuden poistamattomasta hankintamenosta.

Jos elinkeinotoiminnan käytössä on rakennus, saa sen poistamattomasta hankintahinnasta tehdä vuosittain poiston. Esimerkiksi toimistokäytössä olevan rakennuksen poisto on enimmillään 4 % vuodessa. Yksityiskäytön osuus on muistettava tulouttaa edellä kerrotulla tavalla. Kulumattoman käyttöomaisuuden eli maapohjan ja osakehuoneiston hankintamenosta ei saa tehdä poistoa.

Mikäli toimintaa harjoitetaan osakehuoneistossa, siitä aiheutuneet kulut vähennetään kohdassa ”muut vähennyskelpoiset kulut” (344).

Edustusmenoista saa vähentää puolet

Edustusmenoja ei saa arvonlisäverotuksessa vähentää lainkaan ja tuloverotuksessa niistä on vähennyskelpoista vain 50 prosenttia. Edustusmenot kirjataan täysimääräisinä kirjanpitoon, mutta veroilmoituslomakkeelle merkitään vähennyskelpoiseksi osuudeksi siitä puolet (kohdat 341 ja 342).

Edustusmenoilla tarkoitetaan asiakkaisiin, liiketuttaviin ja muihin vastaaviin rajoitettuun henkilöpiiriin kohdistuvaa kestitystä, lahjoja, matkoja tai muuta sellaista vieraanvaraisuutta, jolla pyritään edistämään omaa liiketoimintaa luomalla uusia liikesuhteita tai ylläpitämään nykyisiä liikesuhteita.

Jos omaa henkilökuntaa kestitään esimerkiksi antamalla merkkipäivälahja, kysymyksessä ei ole edustaminen eikä menoja silloin puoliteta. Henkilökuntaan kohdistuvat menot ovat yritykselle yleensä kokonaan vähennyskelpoisia joko palkkamenoina tai muina tulonhankkimismenoina. Yksityisliikkeessä ei saa kuitenkaan vähentää yrittäjälle itselleen tai puolisolleen annettuja merkkipäivälahjoja.   

Kuluja on monenlaisia…

Veroilmoituslomakkeen kohdassa ”muut vähennyskelpoiset kulut” (344) ilmoitetaan kaikki sellaiset liike- ja ammattitoimintaan liittyvät kulut, jotka eivät sisälly muihin kohtiin. Tällaisia kuluja ovat mm. toimitilakulut, ajoneuvokulut, matkakulut, pienkaluston hankintamenot, hallintokulut ja muut liikekulut.  

Mikäli yrittäjällä on oikeus niin sanottuun lisävähennykseen matkakuluistaan, merkitään se kohtaan 364. Erittely tehdään 3. sivulla kohdassa VI B1 ja B2.

Toimitilakuluina saa vähentää vuokrakulut tai elinkeinotoiminnan käytön osuuden yrittäjän omistaman osakehuoneiston vuosittaisista kustannuksista. Elinkeinotoiminnassa käytetyn kiinteistön kulujen vähentämistä käsiteltiin edellä. 

Ajoneuvokulujen vähennystapa riippuu siitä, kuuluuko auto elinkeinotoiminnan varoihin vai elinkeinonharjoittajan yksityisvaroihin.

Auto kuuluu elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen, mikäli autoa käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti yritystoiminnan käytössä. Yli puolet ajokilometreistä on siis liityttävä yritystoimintaan. Mikäli auto on merkitty kirjanpitoon elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen, täytetään veroilmoituslomakkeen kohdat 379–382.

Elinkeinotoiminnan varoihin kuuluvan auton kaikki kustannukset tulisi kirjata kuluksi ja auton poistamattomasta hankintamenosta saa tehdä poiston. Kuten edellä mainittiin, yksityisajojen osuus on tuloutettava kohdassa 313. Yksityisajojen osuus voi perustua ajopäiväkirjaan tai omaan arvioon. Välttyäkseen riidoilta verottajan kanssa on suositeltavaa pitää ajopäiväkirjaa.

Mikäli auto ei kuulu elinkeinotoiminnan varoihin, se kuuluu yleensä elinkeinonharjoittajan yksityisvarallisuuteen. Tällaisella autolla tehdyistä elinkeinonharjoittajan elinkeinotoimintaan liittyvistä matkoista voidaan verotuksessa tehdä lisävähennys, jonka enimmäismäärä on 0,43 euroa/km.

Mikäli kirjanpitoon on merkitty auton kuluja, lisävähennys on kirjanpitoon merkittyjen kustannusten ja verovapaan kilometrikorvauksen enimmäismäärän (0,43 euroa/km) erotuksen suuruinen. Lisävähennyksen määrä selvitetään veroilmoituslomakkeen kohdissa 389–392 ja siirretään lomakkeen sivulle 2 kohtaan 364.

Jos kirjanpidossa vähennetyt elinkeinotoimintaan liittyneet autokulut ovat olleet yhtä suuret tai suuremmat kuin enimmäismäärä (0,43 euroa/km), ei veroilmoituksella voida enää suorittaa lisävähennystä. Tällöin saa luonnollisesti vähentää todelliset kulut. Ajopäiväkirja on tässäkin tapauksessa suositeltavin tapa selvittää yksityisajojen ja työajojen määrät.

Matkakuluina saa vähentää esimerkiksi asiakkaiden luokse tehtyjen matkojen kulut. Jotta vähennys oli mahdollinen, on oltava kyseessä tilapäinen työmatka. Kodin ja toimipaikan välisen matkan kuluja ei vähennetä 5-lomakkeella, vaan esitäytetyssä veroilmoituksessa halvimman käytettävissä olevan kulkuneuvon mukaan. 

Elinkeinonharjoittaja voi vähentää kirjanpidossaan työmatkaan liittyvinä kuluina matkustamis- ja majoituskustannukset. Elinkeinonharjoittaja voi myös tehdä lisävähennyksen, jonka määrä on palkansaajan verovapaan päivärahan enimmäismäärän ja liikkeen- ja ammatinharjoittajan työmatkasta aiheutuneiden lisääntyneiden elantokustannusten erotus.

Päiväraha on yli 10 tuntia kestäneeltä työmatkalta 31,00 euroa ja yli 6 tuntia kestäneeltä työmatkalta 14,00 euroa. Lisävähennykseen oikeuttaa vain matkat tavanomaisen toiminta-alueen ulkopuolelle. Tavanmukaiseksi toiminta-alueeksi katsotaan elinkeinonharjoittajan useat pysyvät toimipaikat.

Yleensä kirjanpidossa ei ole vähennetty lisääntyneitä elantokustannuksia, jolloin lisävähennyksen määrä on sama kuin enimmäismäärä (31 euroa/14 euroa työmatkalta).

Työmatkan on ulotuttava vähintään 15 kilometrin päähän toimipaikasta tai asunnosta. Työmatkan tulee lisäksi ulottua yli 5 kilometrin etäisyydelle sekä asunnosta että toimipaikasta.

Ulkomaille suuntautuvasta työmatkasta yrittäjä saa vähentää elinkeinotoiminnan tulosta samansuuruisen päivärahan kuin mitä palkansaajille voitaisiin maksaa työsuhteessa verovapaasti. Vähennyksen määrä on maakohtainen. Viroon suuntautuvasta työmatkasta päiväraha on esimerkiksi 50 euroa ja Ruotsiin suuntautuvasta 63 euroa. 

Pienhankinnat saa vähentää kokonaisuudessaan omaisuuden käyttöönottovuonna. Kerralla kuluksi kirjattavan käyttöomaisuusesineen hankintameno saa kuitenkin olla enintään 850 euroa. Verovuonna tällaisia pienhankintoja saa kirjata kuluksi yhteensä enintään 2 500 euroa.

Yrittäjän työterveydenhuolto. Yrittäjän työterveyshuoltoon on aikaisemmin kuulunut vain ennaltaehkäisevä työterveyshuolto. 1.1.2006 alkaen yrittäjät ovat voineet järjestää itselleen työterveyshuoltoon kuuluvana palveluna myös sairaanhoitoa ja muita terveydenhoitopalveluja ennaltaehkäisevän työterveyshuollon lisäksi.

Työterveyshuoltoon kuuluva sairaanhoito on lähtökohtaisesti yleislääkäritasoista, mutta myös työterveyslääkärin työkyvyn kannalta tarpeellisiksi arvioimat erikoislääkäripalvelut kuuluvat työterveyshuollon piiriin.

Työterveyshuollon voi järjestää kunnallisessa terveyskeskuksessa, yksityisessä laitoksessa tai työterveyshuollon ammattihenkilön tuottamana. Verotuksessa vähennyskelpoisia ovat sellaiset kustannukset, jotka kuuluvat Kansaneläkelaitoksen korvaamaan työterveyshuoltoon.

Verotuksessa voidaan vähentää se osuus työterveyshuollon kustannuksista, jota Kansaneläkelaitos ei ole korvannut. Yrittäjän oman työterveyshuollon kustannukset hyväksytään vähennyskelpoisiksi vain siltä osin, kuin ne ovat kohtuullisia yrittäjän työpanokseen nähden. Lisäksi vähentämisen edellytyksenä on, että yrittäjä tosiasiassa työskentelee yrityksessä ja vastaavat palvelut ovat tarjolla myös muille yrityksen työntekijöille, mikäli sellaisia yrityksessä työskentelee.

Tuloveroa tai veronkorotusta ei vähennetä

Tuloverot ja niihin kohdistuvat korotukset ja viivästysseuraamukset ovat vähennyskelvottomia menoja (kohta 365). Jos mikä tahansa verolaji on maksettu myöhässä, tulee viivästysseuraamuksena maksettavaksi joko veronlisäystä tai viivekorkoa. Nämä viivästysseuraamukset ovat aina vähennyskelvottomia. Vastaavasti veronpalautukselle maksettava korko on verotonta tuloa. 

Veronkorotus ei ole milloinkaan vähennyskelpoinen, ei siis edes myöskään esimerkiksi arvonlisäveroon liittyvä veronkorotus, jota aiemmin pidettiin vähennyskelpoisena.

Elinkeinoverolakia muutettiin vuoden 2006 alusta siten, etteivät seuraamusmaksut ja muut sanktioluonteiset maksuseuraamukset ole vähennyskelpoisia (kohta 366). Sakkojen ohella vähennyskelvottomia ovat kaikki oikeudenvastaisista teoista määrätyt ja oikeussäännösten noudattamista tehostavat rangaistusluonteiset maksuseuraamukset. Veronkorotuskin on näin ollen muuttunut aina vähennyskelvottomaksi menoksi.

Maksettu arvonlisävero, valmistevero ja elinkeinotoiminnassa käytettyyn kiinteistöön kohdistuva kiinteistövero on vähennyskelpoinen elinkeinotoiminnan käyttöä vastaavalta osalta.

Kohtaan ”muut vähennyskelvottomat kulut” (367) tulee merkitä esimerkiksi ne pakolliset YEL-maksut, jotka haluaa vähentää esitäytetyllä veroilmoituslomakkeella.

Elinkeinotoiminnan tappion vähentäminen pääomatuloista

Elinkeinonharjoittaja saa vaatia ennen verotuksen päättymistä elinkeinotoiminnan tappion vähentämistä pääomatuloista. Mikäli vaatimusta ei ole tehty tähän mennessä, tappiota ei saa enää myöhemmin vaatia pääomatuloista vähennettäväksi. Elinkeinotoiminnan tappio on kuitenkin tällöin vähennettävissä seuraavan 10 vuoden aikana elinkeinotoiminnan tulosta.

Yrittäjäpuolisoiden verotus

Yritystulo jakaantuu ansio- ja pääomatulo-osuuteen. Mikäli puolisot työskentelevät yhdessä elinkeinotoiminnassa, yritystulon ansiotulo-osuus jaetaan lähtökohtaisesti puolisoiden kesken tasan. Tällöin merkitään ruksi kohtaan 368. Mikäli tasajako ei vastaa tosiallista työpanosten arvoa, voidaan vaatia yritystulon ansiotulo-osuuden jakoa todellisten työpanosten suhteessa. Tällöin on varauduttava esittämään selvitystä työpanosten arvoista.

Pääomatulo-osuus jaetaan sen mukaan kuinka puolisot omistavat elinkeinotoiminnan varat.

Negatiivinen oma pääoma voi pienentää korkojen vähennysoikeutta

Ylisuurten yksityisottojen johdosta muodostunut negatiivinen oma pääoma katsotaan rahoitetun yrityksen nimiin otetulla velkarahalla. Tällaiset yksityisotoista aiheutuneiden velkojen korot eivät ole vähennyskelpoista elinkeinotulosta, sillä osan velasta ja korkomenoista katsotaan johtuvan elinkeinonharjoittajan yksityiskulutuksesta.

Vähennyskelvottomien korkojen määrä lasketaan kaavamaisesti, käyttäen korkoprosenttina tilinpäätöshetkellä voimassa olevaa peruskorkoa lisättynä yhdellä prosenttiyksiköllä. Peruskorko oli 4,25 % loppuvuonna 2007, eli 1.7.- 31.12.2007. Laskelma vähennyskelvottomista koroista tehdään veroilmoituksen sivulla 3 kohdassa VII.

Elinkeinotoiminnan varojen ilmoittaminen

Elinkeinotoiminnan varoilla ja veloilla on vaikutus yritystulon jakautumiseen yrittäjän tai yrittäjäpuolisoiden ansio- ja pääomatuloksi. Varallisuuslaskelma täytetään veroilmoituksen 4. sivulle.

Verovuoden 2007 nettovarallisuutta laskettaessa käytetään yritystulon jakamisessa verovuoden 2006 nettovarallisuutta. Jos elinkeinotoiminta on aloitettu vuonna 2007, tulo-osuudet lasketaan poikkeuksellisesti verovuoden päättyessä olevan nettovarallisuuden perusteella.

Sellainen omaisuus lasketaan mukaan elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen, jota käytetään yksinomaan tai pääasiallisesti elinkeinotoiminnassa eli yli 50 prosenttia omaisuudesta on elinkeinotoiminnan käytössä. Elinkeinotoiminnan nettovarallisuuteen ei lueta lähdeverollisilla tileillä olevia talletuksia tai yksityistalouden varoja.

Kiinteistöt ja arvopaperit

Muuhun kuin vaihto-omaisuuteen kuuluvan kiinteistön, rakennuksen tai rakennelman vertailuarvoa ja tuloverotuksessa poistamatonta hankintamenoa verrataan keskenään kiinteistökohtaisesti (maapohja, rakennus ja rakennelmat muodostavat kiinteistökokonaisuuden) ja nettovarallisuuslaskentaan otetaan näistä korkeampi arvo. Vertailuarvona käytetään kiinteistöverotuksen vuoden 2007 verotusarvoa.

On huomattava, että syksyllä 2007 saapuneissa kiinteistöverolipuissa ilmeni vuoden 2006 verotusarvo. Vuoden 2007 arvon voi tarkistaa verotoimistosta. Jos kiinteistöjä on useampi kuin yksi, ne on eriteltävä lomakkeella 18.

Muut kuin vaihto-omaisuuteen kuuluvat arvopaperit arvostetaan niiden yhteenlaskettuun vuoden 2007 vertailuarvoon, jos se on niiden yhteenlaskettua poistamatonta hankintamenoa suurempi.

Ennen 1.1.2006 hankittujen asunto-osakeyhtiön osakkeiden tai keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeiden vertailuarvona käytetään vuoden 2005 verotusarvoa.

Vuonna 2006 tai sen jälkeen hankitun asunto-osakeyhtiön tai keskinäisen kiinteistöyhtiön osakkeet arvostetaan kuitenkin verotuksessa poistamatta olevaan hankintamenoon lisättynä niiden hintamenosta vähennetyllä jälleenhankintavarauksella.

Irtain käyttöomaisuus ja vaihto-omaisuus

Koneet ja kalusto arvostetaan verotuksessa poistamattomaan hankintamenoon.

Vaihto-omaisuuden arvoksi katsotaan sen hankintameno. Jos vaihto-omaisuuden tilinpäätöshetken hankinta- tai luovutushinta on alhaisempi kuin sen jäljellä ollut hankintameno, kirjataan kyseinen ylimenevä osa verovuoden kuluksi ja nettovarallisuuslaskennassa huomioidaan siten tilinpäätöshetken käypä arvo.

Jos tavara on varastossa useita vuosia, voi sen arvo jälleen nousta. Tällöin tehtyä hinnanlaskuvähennystä tulee oikaista kirjanpidossa. Tämä oikaisuerä on myös veronalaista tuloa.

Rahat ja saamiset

Rahavaroihin kuuluvat käteiset kassavarat. Nettovarallisuuteen ei lueta verovapaita eikä lähdeverolain alaisia talletuksia tai joukkovelkakirjalainoja, vaikka ne olisivatkin kertyneet elinkeinotoiminnan tuotoista.

Mikäli elinkeinotoiminnasta kertyneitä varoja sijoitetaan sijoitusrahastoihin, rahasto-osuudet on hyväksytty siltä osin elinkeinotoiminnan varoihin, kun ne eivät ylitä lyhytaikaisten velkojen määrää (KVL 1996/282 ja 1997/198). 

Saamisiin kuuluu esimerkiksi myyntisaamiset ja ennakkoon maksettu toimitilavuokra.  

Suoriteperusteista kirjanpitoa pitävä elinkeinonharjoittaja kirjaa myös verot suoriteperusteisesti. Jos tilikauden ennakkoveroja on maksettu enemmän kuin mitä arvioitu lopullinen vero on, syntyy verosaaminen, joka kirjataan tilinpäätöksessä siirtosaamisiin. Tällainen verosaaminen luetaan varoihin.

Muut elinkeinotoiminnan varat

Tähän kohtaa merkitään esimerkiksi EVL:n mukaan aktivoidut pitkävaikutteiset menot, kuten esimerkiksi menot vuokrahuoneistojen perusparannuksesta aiheutuneet menot.

Elinkeinotoiminnan velat

Elinkeinotoimintaan kohdistuvat velat merkitään tähän kohtaan. Velkoihin lisätään kohdassa VII laskettu oikaistu negatiivinen oma pääoma.

Käyttöomaisuuskiinteistöjen ja -arvopaperien luovutusvoitot

Elinkeinotoiminnan veroseuraamuksia laskettaessa on muistettava, että käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusten verotukselle on olemassa omat laskusääntönsä. Jaettava yritystulo katsotaan nettovarallisuudesta riippumatta pääomatuloksi siihen määrän saakka, joka vastaa elinkeinotoiminnan käyttöomaisuuteen kuuluvien kiinteistöjen ja arvopapereiden luovutusvoittoja.

Pääoma- ja ansiotulo-osuus

Pääomatulo-osuudesta maksetaan 28 prosentin suuruinen pääomatulovero. Ansiotulo-osuudesta maksetaan veroa progressiivisen veroasteikon mukaan, joten ansiotulojen vero saattaa nousta pääomatuloja korkeammaksi.

Ammatin- ja liikkeenharjoittaja voi vaatia veroilmoituksella elinkeinotoiminnan tulon pääomatulo-osuudeksi 10 prosenttia edellisen verovuoden nettovarallisuudesta 20 prosentin sijasta. Vaatimus tulee esittää ennen verotuksen valmistumista. Vaatimus esitetään veroilmoituslomakkeen sivulla 4 kohdassa 395. Loppuosa elinkeinotoiminnan tuloksesta on ansiotuloa. Mikäli vaatimusta ei esitetä, lasketaan elinkeinotoiminnan pääomatuloksi 20 prosenttia edellisen verovuoden nettovarallisuudesta.

Elinkeinonharjoittajan kannattaa laskutoimituksella selvittää itselleen edullisempi vaihtoehto. Edullisuusvertailussa tulee siis huomioida elinkeinonharjoittajan mahdolliset muut ansiotulot. Jos yrittäjäpuolisot harjoittavat yhdessä elinkeinotoimintaa, vaatimuksen on oltava puolisoiden yhteinen.

Koska 20 / 10 prosentin pääomatulo-osuus on vuotuista tuottoa, pääomatulo-osuuteen vaikuttaa sen tilikauden pituus, jolta nettovarallisuus lasketaan. Tilikauden pituus voi olla pidempi tai lyhyempi kuin 12 kuukautta, kun elinkeinotoiminta aloitetaan, lopetetaan tai kun tilikauden päättymisajankohtaa muutetaan.

Georg Rosbäck
lakimies
Veronmaksajain Keskusliitto